ELOKUVA-ANALYYSI
Yksi lensi yli käenpesän (1975) Elokuva "Yksi lensi yli käenpesän" perustuu kirjailija
Ken Keseyn samannimiseen romaaniin. Päähenkilönä elokuvassa on R. P.
"Mac" McMurphy, ketä näyttelee Jack Nicholson. Mielisairaalaan alussa
saapuva päähenkilö oli heti alusta asti selvästi erikoinen ihminen. Energinen,
riidan haluinen, kapinallinen, naseva sekä luova Mac alkaa tutustua muihin
mielisairaalan potilaisiin. Elokuvan aikana Macista paljastuu hiukan
narsistisia piirteitä, kun hän käyttää hyväkseen muita ihmisiä omissa
suunnitelmissaan ja saa muut potilaat erilaisiin vetoihin mukaan, jotka hän
itse luulee voittavansa, mutta useimmiten häviää. Ajatellaan, että Mac vain esittäisi
mielisairasta, että pääsisi elämästään helpommalla. Kuukauden hoidossa olon
jälkeen tohtori tulee tulokseen, ettei Mac olisi ollenkaan mielisairas.
Kekseliäs Mac saa yhden ”kuuromykän” intiaanipäällikköpotilaan auttamaan häntä
paossa sairaalasta, joka johtaa kalareissuun muiden potilaiden kanssa.
Kalareissulla Mac saa kaikki muut potilaat pitkästä aikaan nauttimaan elämästä
ja pitämään hauskaa, mikä onkin juuri siksi myös koskettava kohtaus. Mac
oikeasti välittää kanssapotilaistaan. Tämä kaikki kumminkin näyttää enemmän
huomion haalimiselta hoitaja Ratchedilta. Jo elokuvan alussa itsevarma Mac
uhkaa viettelevänsä kyseisen hoitajan viikossa, muttei onnistu siinä vedossa.
Kalareissun jälkeen Mac joutuu sähköhoitoon, jonka jälkeen hän esittää
lamaantunutta. Mac tajuaa haluavansa pois sairaalasta kuten myös Päällikkö,
jonka salaisuuden hän saa selville juuri ennen sähköhoitoa. Mac ja Päällikkö
aloittavat pakonsa kunnes Macin yksi potilastovereistaan löydetään kuolleena
potilaiden yöllisen juhlinnan jälkeen. Tässä näkyy ensimmäinen kunnon
välittämisen ja inhimillisyyden piirre Macissä. Mac ottaa tapahtuneen
yllättävän raskaasti ja käy hoitaja Ratchedin kimppuun, kun tämä yrittää
ohittaa tapahtuneen olan kohautuksella. Macin tunteiden purkauksen johdosta
hänelle tehdään lobotomia, aivoleikkaus. Siitä johtuen Mac ei ollut enää
tietoinen ympäröivästä maailmasta ja hän vain on. Lopussa Päällikkö tukehduttaa
ystäväkseen muodostuneen Macin, kenessä ei ole enää muita elon merkkejä kuin
sydämen syke. Macin resupekkamainen olemus jää varmasti muiden potilaiden
mieleen, jotka jäävät sairaalaan Päällikön paettua.
Elokuvassa päähenkilön lähelle pääsevät häntä tarkkaileva ja diagnosoiva tohtori Spivey, joka yrittää selvittää miehen mielenterveyttä. Muita tärkeitä sivuhenkilöitä ovat muut potilaat, joista tärkeimpiä ovat Intiaanipäällikkö, josta tulee myös Macin ystävä. Harding, joka aluksi vastustaa Macin olemusta, mutta tuntuu loppujen lopuksi ihailevan miehen tekoja. Hieman vajaa-älyinen Maritini ja Taber, joka innostuu aina vedoista sekä Bibbit, joka elokuvassa paon aikana löydetään kuolleena.
Eniten Macia vastaan tuntuun olevan yhteiskunta ja sen säädökset. Hoitajat ja vartijat, jotka ovat yhteiskunnan sääntöjen ja kaavojen orjia. Mac silti tuntee jonkinlaista vetoa ylihoitaja Ratchediä kohtaan, joka saa tuntea Macin vihan kurkussaan. Ylihoitaja myös on se, kuka käskyttää Macin hoitoja. Macia lietsoo hoitajan tyyneys siinä missä Mac itse on äkkipikainen ja riidan haluinen.
Genreissä elokuvan voisi sijoittaa parhaiten draamaan sen juonen käänteiden dramaattisuuden takia, mutta myös komediaan, joka tulee esille erilaisissa dialogeissa, mustassa huumorissa ja pienemmissä tapahtumissa, kuten kalareissussa. Se ei selvästi kuulu oikein kumpaankaan, mutta päähenkilön kuolema elokuvan lopussa saa elokuvan olemaan draamaa.
Mielestäni elokuvassa teemana on ihmisarvo. Päähenkilö on kapinallinen ja pyrkii edistämään potilaiden oloa. Hän ei piittaa säännöistä, eikä taida ymmärtää, miksi jokin asia on joillekin tietylle ihmisryhmälle suunnattu. Elokuvassa se ihmisryhmä on mielisairaalan potilaat sekä heihin kohdennetut säädökset.
Aiheena elokuvassa on lukittujen ovien takana elävien ihmisten elämä ja sen muutokset pienessä piirissä. Asiat jotka voisivat vaikuttaa vapaudessa elävän ihmisen silmin pieniltä, onkin mielisairaalassa olevalle isompi ongelma kuin sitä aluksi uskoo. Pienikin rutiinien muutos voi pilata siellä elämän taikka sitten saada siihen uutta väriä. Sinällään elokuvassa ei kumminkaan tule esille, kuinka ahdistavaa sairaalan tiloissa voi olla, kun siellä on vasten tahtoaan. Ehkä siksi tämä ei korostu niin paljon, kun iso osa hahmoista on omasta tahdostaan mielisairaalan ovien takana.
Elokuvassa päähenkilön lähelle pääsevät häntä tarkkaileva ja diagnosoiva tohtori Spivey, joka yrittää selvittää miehen mielenterveyttä. Muita tärkeitä sivuhenkilöitä ovat muut potilaat, joista tärkeimpiä ovat Intiaanipäällikkö, josta tulee myös Macin ystävä. Harding, joka aluksi vastustaa Macin olemusta, mutta tuntuu loppujen lopuksi ihailevan miehen tekoja. Hieman vajaa-älyinen Maritini ja Taber, joka innostuu aina vedoista sekä Bibbit, joka elokuvassa paon aikana löydetään kuolleena.
Eniten Macia vastaan tuntuun olevan yhteiskunta ja sen säädökset. Hoitajat ja vartijat, jotka ovat yhteiskunnan sääntöjen ja kaavojen orjia. Mac silti tuntee jonkinlaista vetoa ylihoitaja Ratchediä kohtaan, joka saa tuntea Macin vihan kurkussaan. Ylihoitaja myös on se, kuka käskyttää Macin hoitoja. Macia lietsoo hoitajan tyyneys siinä missä Mac itse on äkkipikainen ja riidan haluinen.
Genreissä elokuvan voisi sijoittaa parhaiten draamaan sen juonen käänteiden dramaattisuuden takia, mutta myös komediaan, joka tulee esille erilaisissa dialogeissa, mustassa huumorissa ja pienemmissä tapahtumissa, kuten kalareissussa. Se ei selvästi kuulu oikein kumpaankaan, mutta päähenkilön kuolema elokuvan lopussa saa elokuvan olemaan draamaa.
Mielestäni elokuvassa teemana on ihmisarvo. Päähenkilö on kapinallinen ja pyrkii edistämään potilaiden oloa. Hän ei piittaa säännöistä, eikä taida ymmärtää, miksi jokin asia on joillekin tietylle ihmisryhmälle suunnattu. Elokuvassa se ihmisryhmä on mielisairaalan potilaat sekä heihin kohdennetut säädökset.
Aiheena elokuvassa on lukittujen ovien takana elävien ihmisten elämä ja sen muutokset pienessä piirissä. Asiat jotka voisivat vaikuttaa vapaudessa elävän ihmisen silmin pieniltä, onkin mielisairaalassa olevalle isompi ongelma kuin sitä aluksi uskoo. Pienikin rutiinien muutos voi pilata siellä elämän taikka sitten saada siihen uutta väriä. Sinällään elokuvassa ei kumminkaan tule esille, kuinka ahdistavaa sairaalan tiloissa voi olla, kun siellä on vasten tahtoaan. Ehkä siksi tämä ei korostu niin paljon, kun iso osa hahmoista on omasta tahdostaan mielisairaalan ovien takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti