JOURNALISMI: Kolumni

 

Eikö oma henki ole muutaman euron arvoinen? 

  Kärjistettynähän asia on juurikin näin. Kyse on omasta turvallisuudesta ja
itsesuojeluvaistosta joka jokaisella pitäisi olla. En usko, että on liikaa
pyydetty ostamaan parilla eurolla itselleen näkyvyyttä, ettei ole vain mustaa
mustassa. Kaikilla liikenee muutama euro laittaa esineeseen, jota ehkäpä
joskus tajuat kiittää. Varsinkin, kun voit ostaa juuri sellaisen kuin juuri sinä
itse haluat. Se voi oikeasti pelastaa huomaamattasi henkesi.

  Puhun siis heijastimista, josta kyllä puhutaan paljon, mutta käyttäjien määrä
on silti pieni. Liian pieni.

  Eikö kukaan muu kävellessään tien viertä ilman heijastinta pimeällä tunne
omatunnon pistoa siitä, jos kotona olisi heijastin?
Eikö heijastin tuo turvaa, kun tiedät, että autot varmasti näkevät sinut?

  Heijastimia on nykyään lukemattomia erilaisia. On niinkin yksinkertaisia kuin
neliöitä ja ympyröitä. Koiria, hevosia, kilpikonnia ja lehmiäkin löytyy. Myös
rintaruusuja on tehty, sekä magneettisia heijastimia nappeihin
kiinnitettäviksi. Sellaisia, jotka saa taskuun hakaneulalla sivulle roikkumaan
ja päiväsaikaan piiloon taskuun takaisin. Sellaisia, jotka saa kortisteeksi
kokoajaksi. Heijastinliivejä, -hihoja, -lahkeita ja käden ympärille kiedottavia.
Sinä, jonka arkivarusteeseen pimeällä ei kuulu heijastin. Oletko aivan
varma, ettei sinulle löytyisi sopivan näköistä sopivalla rahalla, joka auttaisi
montaa kanssaliikkujaa?

  Jotenkin kummasti pieniä lapsia yleensä muistutellaan aktiivisesti
heijastimesta niin koulun kuin vanhempien toimesta, mutta aikuiset eivät sitä itse aina muista.
Monesti hän kuka ylittää tietä koko mustassa vaatetuksessa kohdasta jossa
ei ole suojatietä merkitty on aikuinen. Koko kolumnin aihe tulikin siitä, kun
matkustin autolla ja 20 minutin matkalla tuli monta aikuista ilman
minkäänlaista heijastinta. Kyllähän aikuisen ihmisen kuuluisi tajuavan
sellaista käyttää. Omasta turvallisuudestahan heijastimen käytössä on kyse.
Sitä käytetään itsensä vuoksi, ei vain autoilijoiden.

  Samantapaisesta käytännön esimerkistä aihetta jatkaen. Bussikorttien kuoriin
on liitetty heijastin, jotta kättä heilauttaessa bussille tulisi mahdollisimman
selkeä merkki. Kuljen joka arkipäivä kouluu, joten pimeällä lähden kotoa ja
pimeällä tulen kotiin. Seuraavanlaisia tilanteita on tapahtunut enemmän kuin
 kahden käden sormilla voisi laskea.

  Kun nuori tulee bussiin pysäkiltä ja on unohtanut heijastimensa pois, hän
saa kuulla siitä kuskilta. Vaikka nuori tulisi pysäkiltä jossa on lyhtypylväs
valaisemassa vieressä ja tumman takin hiha heilahtaa merkiksi, jonka
pystyy näkemään, hän saa siitä kuulla. Joskus jopa kuskit kehoittavat nuoria
käyttämään älypuhelimiensa kirkasta näyttöä apuna pysähtymismerkin
teossa, joka onkin hyvä idea heijastimen unohduttua kotiin. Ei tietenkään
kaikki kuskit asiasta mainitse, mutta jotkut ja ihan aiheellista se onkin.
Mutta ne tilanteet kun nuoren tilalla onkin aikuinen. En ole kertaakaan
kuullut kuskin valittavan samanlaisesta tapauksesta aikuiselle.
 Miksi ei?
 Mielestäni palautetta asiasta pitäisi antaa myös aikuiselta aikuiselle, eikä
 vain aikuiselta nuorelle.