Etäpäivän tehtävä liikunnasta
07.11.20414
"Mitä toivon lukioliikunnalta viestinnän opiskelijana "
Pakko pullasta kaikki ilo ja hyöty irti
Aina on niitä opiskelijoita, jotka eivät ole viihtyneet koulun liikuntatunneilla koskaan. Siitä kuinka kaikki tutut ja tuntemattomat tytöt vaihtavat keskenään vaatteet siihen, että kaikki pelaavat kunnolla hiki pinnassa. Kuinka ahdistus valtaa mielen siitä, että on luokan huonoin tai huonoinpia kestävyys- ja nopeustestissä. Tunne siitä, kuinka käsiin heitetään pallo. Heitettäessä ei menekkään koriin, vaikka kuinka sitä toivoi. Ja kaikki katsoivat sitä. Se tunne ettei vain ole hyvä liikunnassa, kun ei juokse nopeasti, osaa kärrynpyörää taikka osaa käyttää pelikentällä pelisilmää hyödykseen.
Sitten aina on myös niitä, joille liikuntatunnit ovat vapauttava ja energiaa lisäävä keskellä koulupäivän muita teoria-aineita. Kun saa vetää juoksuhousut jalkaan ja laittaa itsensä koetukselle. Kun jaksaa ja osaa. Koripallon maalitykki, lentopallon vikkelin muuri taikka coper-testin kestävin. Urheilutaustaa hyödyntäen pärjää ja on oppinut kuinka kannattaa pelikentällä liikkua.
Mielestäni meidän (suurimmaksi osaksi viestintäläisten) liikunnassa ei tuon kaltaista jakaumaa ainakaan näkynyt. Voi tietenkin johtua siitä, että tunnemme suhteellisen hyvin jo toisiamme eikä joukossamme ole hirveästi todella urheilullisia opiskelijoita. He olisivat menneet urheilulinjalle. Toki meilläkin on ollut niitä jotka harrastavat aktiivisesti salilla käyntiä taikka ovat omassa historiassaan pelailleet jotain muuta monta vuotta. Tätä monen vuoden urheilutaustaa paremminkin hyödynnettiin, että kyseisen henkilön vahvuuslajin tullessa tunnilla aiheeksi, opiskelija sai itse opettaa lajia muille. Pelaillessa ei tullut kuitenkaan epäreiluuden tunnetta, kun kaikki selkeästi yrittivät parhaansa ja kannustivat toisiaan. Eikä epäonnistumisia huomioitu suuresti.
Vaikka olemme viestinnällä, tarvitsemme liikuntaa yhtälailla kuin muutkin. Voi olla, että osa siitä huojentaa toisen kurssin pois, mutta ottaa vaikka kuntosali kurssin ja moni varmasti ottaa myös vanhojen tanssien kurssin. Jos huojentaa toisen pakollisen kurssin pois, varmaan opiskelija itse ymmärtää harrastaa muuta liikuntaa omalla vapaa ajallaan. Itse en ole lyönyt lukkoon käynkö toisenkin kurssin, mutta vaikken kävisikään sitä, käyn salilla ja yritän pitää fyysisestä kunnostani huolta vaikkei minulla olekkaan ihmeellisempää urheilijan taustaa.
Mielestäni nykyisessä tyylissä ei ole muutettavaa. Ryhmämme on sopivan kokoinen, eli pieni. Ei tarvitse kauaa odottaa oma pelivuoroaan, vaan esimerkiksi lentopalloa pystyi pelaamaan koko ryhmä kentällä. Sekä on hyvä, että esimerkkejä näyttää itse opettajakin, eikä vain lajin harrastaja taikka vain selitä miten kuuluisi pelata. Yläkoulussa ollessani näin ei pahemmin ollut, vaan piti itse sanoista yrittää hahmottaa asento ja kysyä mahdollisesti neuvoja lajin harrastajalta. Ja nyt lukiossa liikuntatunneilla oikeasti viihtyy, eikä se tunnu niin pakko pullalta. Siitä saa otettua ilon irti. Harvemmin vapaa-ajalla voi pelata sopivalla porukalla kunnon koripalloa taikka lentopalloa. Sekä eri testien tuloksilla voi verrata omaa kehitystään, missä olisi parannettavaa ja mikä on parantunut.
Lisäksi liikuntatuntien mukavuutta ja intoa lisää erikoisemma tunnit, kuten kuplajalkapallo mitä meillä oli ja päättöviikolla olevat erikoisemmat tunnit kuten Megazonessa käynti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti